Ovat haaveeni murskana, pienenpieninä siruina, terävinä, haavoittavina, mutta yhä kimaltavina. Minä kirjoitin hänestä lauluja. Nyt on jäljellä pelkkiä sanoja sekä irrallisia nuotteja siellä täällä, joka paikassa. Yksi karkasi ylävasempaan. Toinen vajosi rakoon lattian. Kolmas kynäni kärjestä yrittää. Neljäs vaikenee itsestään. Tahdon silti kaikki sanat koota ja kaikki nuotit kerätä. Jospa niistä syntyisi vielä jotain uutta ja elävää. Tahdon itkuni narulle ripustaa ja niitä ulkona tuulettaa. Ehkä auringonvalossa voisivat myös kyyneleet kimaltaa.