maanantai, 28. toukokuu 2012
Laulu murskatuista haaveista
Ovat haaveeni murskana,
pienenpieninä siruina,
terävinä, haavoittavina,
mutta yhä kimaltavina.
Minä kirjoitin hänestä lauluja.
Nyt on jäljellä pelkkiä sanoja
sekä irrallisia nuotteja
siellä täällä, joka paikassa.
Yksi karkasi ylävasempaan.
Toinen vajosi rakoon lattian.
Kolmas kynäni kärjestä yrittää.
Neljäs vaikenee itsestään.
Tahdon silti kaikki sanat koota
ja kaikki nuotit kerätä.
Jospa niistä syntyisi vielä
jotain uutta ja elävää.
Tahdon itkuni narulle ripustaa
ja niitä ulkona tuulettaa.
Ehkä auringonvalossa voisivat
myös kyyneleet kimaltaa.
Kommentit